Junamatka I - Moskovasta Ulan Batoriin
Reilun viikon mittaisen nettipimennon jälkeen olemme palanneet taas sivistyksen pariin. Kirjoittelen blogia tällä hetkellä Ulan Batorista. Aloitetaan junamatkasta, joka kesti kuusi päivää, nukuimme junassa viisi yötä matkallamme Moskovasta Ulan Batoriin.
Nousimme junaan Moskovasta Yaroslavskin asemalta. Junamme lähti klo 23.45, alkuyö hämärsi jo pitkällä kun pääsimme junaan. Hyttimme oli pieni. Sanalla sanoen. Jollain ihmeen kurilla kuitenkin saimme kamat mahtumaan yksiöömme. Sillä samalla kurilla saimme pidettyä välit lämpiminä vaikka tunnelma olikin todella tiivis viikon verran. Tilaa ei ollut paljoa eikä juuri mitään saanut tehtyä ilman pientä asiaan kuuluvaa säätöä.
Yllättävästi kuitenkin aika kului nopeasti junassa. Katselimme maisemia - jotka tosin muuttuivat oikeasti mielenkiintoisiksi vasta hyvin lähellä Mongolian rajaa. Pelasimme korttia, yatzya, skibboa ja bohnanzaa. Tutustuimme naapurihyteissä asuviin ihmisiin.
Nukuimme myös hyvin. Junan tasainen eteneminen ja yllättävän matalat äänet, pitivät unen laadun tasaisena. Mukaan varatut korvatulpat ja silmäsuojat jäivät käyttämättä. Ainoa, mistä voi hieman miinustaa, on se että penkit/nukkumapaikat olivat todella kovat. Allekirjoittanut oli aivan mustelmilla tuon viikon loppupuolella ja muutamissa asennoissa oli aivan mahdotonta maata mustelmien vuoksi.
Junassa ei ollut suihkua, vain vessa ja samovaari, josta sai todella kuumaa vettä. Tarvittavat pikkupesut sai kyllä hoidettua, mutta hiukset olivat melko lähmäistä kamaa kun vihdoin pääsimme (jääkylmäään) suihkuun Hustaissa. Kerrankin sai allekirjoittaneen hiuksetkin ihan mihin tahansa kampaukseen pienellä vaivalla. =)
Juna pysähtyi 4-7 kertaa vuorokauden aikana asemalle. Jos pysähdys oli vain riittävän pitkä, loikkasimme asemalle verryttelemään jalkoja ja ostamaan pientä purtavaa. Kokeilimme myös ravintolavaunun antia, joka oli kuitenkin suuri pettymys (annoskoot suhteessa hintaan, itse ruoassa ei juurikaan vikaa). Ostimme sapuskat pääosin asemilta kioskeilta tai kauppaa tekeviltä naisilta, joita pörräsi muutamalla asemalla.
Lopulta saavuimme sunnuntaina 6.7. aamulla puoli seitsemän maissa Ulan Batoriin, jossa nousimme junasta. Siitä alkoi taas uusi seikkailu kohti kansallispuisto Hustaita.
Laituri nro 4, juna lähdössä Pekingiin
Kulkuri ja todisteet oikeasta junasta. Kyltti junassa osoittaa kaupunkien suunnat.
Nousimme junaan Moskovasta Yaroslavskin asemalta. Junamme lähti klo 23.45, alkuyö hämärsi jo pitkällä kun pääsimme junaan. Hyttimme oli pieni. Sanalla sanoen. Jollain ihmeen kurilla kuitenkin saimme kamat mahtumaan yksiöömme. Sillä samalla kurilla saimme pidettyä välit lämpiminä vaikka tunnelma olikin todella tiivis viikon verran. Tilaa ei ollut paljoa eikä juuri mitään saanut tehtyä ilman pientä asiaan kuuluvaa säätöä.
Joimme lähtöshamppanjat.
Matkalaiset omassa hytissä. Päiden yläpuolella on toiset sängyt. Kaikki tila oli tässä.
Kuvassa sivistynyt matkaseuramme - ainoa yhteinen kielemme on englanti.
Näkymä junan ikkunasta.
Yllättävästi kuitenkin aika kului nopeasti junassa. Katselimme maisemia - jotka tosin muuttuivat oikeasti mielenkiintoisiksi vasta hyvin lähellä Mongolian rajaa. Pelasimme korttia, yatzya, skibboa ja bohnanzaa. Tutustuimme naapurihyteissä asuviin ihmisiin.
Toisen luokan vaunun käytävä. Oikealla ovat hytit. Kuva otettu hyttimme ovelta.
Samovaari.
Nukuimme myös hyvin. Junan tasainen eteneminen ja yllättävän matalat äänet, pitivät unen laadun tasaisena. Mukaan varatut korvatulpat ja silmäsuojat jäivät käyttämättä. Ainoa, mistä voi hieman miinustaa, on se että penkit/nukkumapaikat olivat todella kovat. Allekirjoittanut oli aivan mustelmilla tuon viikon loppupuolella ja muutamissa asennoissa oli aivan mahdotonta maata mustelmien vuoksi.
Joku asema jossakin. (Jk. Omsk)
Venäläiset naiset myymässä kalaa jollakin asemalla. Oli muuten hyvää.
Ohi kiitäneen kylän talo.
Juna kulkee vaan...
Junassa ei ollut suihkua, vain vessa ja samovaari, josta sai todella kuumaa vettä. Tarvittavat pikkupesut sai kyllä hoidettua, mutta hiukset olivat melko lähmäistä kamaa kun vihdoin pääsimme (jääkylmäään) suihkuun Hustaissa. Kerrankin sai allekirjoittaneen hiuksetkin ihan mihin tahansa kampaukseen pienellä vaivalla. =)
Toimii ko junan vessa.
Yksiömme yläkerta. Peti matkalainen nro kolmosen.
Juna pysähtyi 4-7 kertaa vuorokauden aikana asemalle. Jos pysähdys oli vain riittävän pitkä, loikkasimme asemalle verryttelemään jalkoja ja ostamaan pientä purtavaa. Kokeilimme myös ravintolavaunun antia, joka oli kuitenkin suuri pettymys (annoskoot suhteessa hintaan, itse ruoassa ei juurikaan vikaa). Ostimme sapuskat pääosin asemilta kioskeilta tai kauppaa tekeviltä naisilta, joita pörräsi muutamalla asemalla.
Välillä näkymä oli todella autio.
Välillä taas oli erittäin kyläisää.
Lounasta.
Lakanan tuuletusta ikkunasta. Nuudelit kaatuivat sängylle. Se oli vahinko, oikeasti. =)
Vihdoin ja viimein Baikal -järvellä.
Junailun ainoa sateinen ja sumuinen päivä (tietenkin).
Ulan Ude, meidän kulkupeli vasemmalla.
Vihdoin vaaramaisemat...
...aavikoksi muuttuvat.
Lopulta saavuimme sunnuntaina 6.7. aamulla puoli seitsemän maissa Ulan Batoriin, jossa nousimme junasta. Siitä alkoi taas uusi seikkailu kohti kansallispuisto Hustaita.
Melkoisen erilaiset maisemat Mongolian puolella.
Vihdoinkin Ulan Bator! Takana 6300 kilsaa.
Kommentit
Lähetä kommentti